Suppisjahtiin!

Nyt kaikki kynnelle kykenevät suppisjahtiin! Suuntasimme ystäväni Maikun kanssa yhteisen ystävämme Niinan jahtimaille Mäntsälän metsiin. Viltsu ja Juhokin olivat mukana, kun läksimme porukalla sieniä metsästämään. Tänä vuonna puut ovat notkuneet omenoita ja sama yltäkylläisyys näkyi luonnossakin. Kankaat olivat aivan tulvillaan puolukoita. Niitäkin piti sitten tottakai aina välistä pysähtyä napostelemaan.

Mitä sieniin tulee, ensin törmäsimme rouskuihin ja tatteihin. Mutta annas olla, kun pääsimme vähän syvemmälle kuusien katveeseen. Aluksi löytyi pieni keskittymä suppilovahveroita ja siitä etiäpäin kävellessämme suppiksia tuntui löytyvän aina vain lisää ja lisää.

 Metsä täyttyi pian poikien ja ystävieni riemunkiljahduksista. Itsekin ihan hihkuin innoissani. Meistä kukaan ei ollut koskaan aiemmin törmännyt näin ylitsepursuavaan sienisatoon.

Retkellämme oli niin mukava jutustellakin yhdessä. Ilma oli suloisen raikasta ja maisemat ympärillämme vaihtelivat herkän kauniista naavataideteoksista uljaisiin, vanhojen puiden muodostamiin näkymiin. Naavat muodostivat kuvauksellisia pitsejään puiden oksistoihin, kuuset kurottivat korkeuksiin ja pehmeän kutsuva  sammalmatto vaihtui välillä veikeään jäkäläpeitteeseen. Aluskasvillisuus marjoineen, heinineen ja kanervineen toi silmäniloa ja rauhoittavaa tunnelmaa. Sienien etsimisjahti loi kutkuttavaa  jännitystä. Koimme löytäneemme oikean luonnon aarreaitan ja saimme kerätä täyttä tahtia aivan kylläksemme.

Illan alkaessa tummentua meillä kaikilla oli kantamuksia kilokaupalla. Kantamukset käsissämme suuntasimme vielä Niinan perheen keittiön pöydän ääreen. Niina on mainio kotikokki ja rakastaa  luonnon antimia, yrttejä, sieniä, kukkia ja marjoja, kuten minä ja Maikkukin rakastamme. Niina oli leiponut ihanan omenakakun itse poimimistaan ja hillostamistaan omenoista. Kakku oli aivan suussa sulavaa. Muutkin herkut kuten Niinan leipoma leipä olivat todella maistuvia. Teevaihtoehtoina oli tarjolla mustan teen lisäksi myös moninaisia Niinan poimimia luonnonyrttiteelaatuja. 

Oli niin mukavaa ja mikä parhainta varmasti taas pian keksimme tehdä jotain kivaa yhdessä. Lapsetkin nauttivat kovasti niin luonnosta kuin aikuisten seurasta ja huomiostakin. Syksy on oikeaa luontoihmisten kulta-aikaa!

Ystäväni Maikku, Juho ja alkuillan satoa. Tästä se sienenkeruutahti vaan vielä kiihtyi ja saalis
 kasvoi kasvamistaan.

Illalla riitti sitten edelleen puuhaa. Putsailimme porukalla sieniä kotona ja Vili lappoi suppiksia kuivalle pannulle, jossa ne saivat muhia omassa liemessään. Sitten ne jäähdytettiin ja Vili pakkasi niitä pusseihin ja laittoi pakastimeen. Talvella kelpaa tehdä sienikastikkeita ja -keittoja. 

Työn touhussa kuuntelimme musiikkia. Ja eivätkös lapset tietenkin keksineet laittaa välillä soimaan Risto Räppääjän Pakastaja Elvin laulua, jossa lauletaan" PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA! PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA..." :D

 Varsinkin suppilovahveroille kuivaus on myös erittäin hyvä säilöntävaihtoehto. Monina vuosina olemme saaneet äidiltäni kuivattuja suppilovahveroita lahjaksi. Niitä on tosi kätevää käyttää ja aromi on säilynyt upeasti. Tänä syksynä aion itsekin vielä myös kuivata suppiksia talven varalle.

Iltapalaksi söimme vielä jokusen tunnin uurastuksen jälkeen, mitäs muutakaan kuin suppilovahverosipulimuhennosta ja Niinan ihanaa leipää, jota saimme kotiinviemisiksikin. 

Olen jo pienestä pitäen rakastanut sieniä ja sieniretkiä. Äitini otti minut usein mukaansa mummolan sienimetsiin. Oi sitä iloa, kun koivikosta löytyi kauniita karvalaukkuja! Lapsuuteni retket muistuivat mieleeni, kun sain nyt taas itse puolestani seurata lapsieni sienestysintoa.

Sienillä on todettu monia terveysetuja. Niistä löytyy runsaasti erilaisia antioksidanttiyhdisteitä, jotka suojelevat elimistöämme hapettumisreaktioilta. Sienten antioksidantit kestävät myös hyvin kuumentamiskäsittelyä.

Sienet sisältävät vähän energiaa, mutta pitävät tutkimusten mukaan kuitenkin hyvin yllä kylläisyydentunnetta. Sienissä on myös paljon ravintokuituja kuten betaglukaania, jonka on todettu vähentävän haitallisen LDL-kolestrolin pitoisuutta. Samainen aine näyttää tutkimusten mukaan suojaavan elimistöä myös pahanlaatuisten solujen lisääntymiseltä. Sienet sisältävät kaikenkaikkiaan moninaisia immuniteettiamme vahvistavia ainesosia. Erityisesti Kaukoidässä on jo vuosituhansia osattu hyödyntää sieniä immuniteetin nostamisessa ja monien tautien ehkäisyssä.

Sienten proteiini on korkeatasoista ja sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Sienet ovat usein myös vitamiini- ja hivenainepitoista ruokaa. Voidaankin sanoa, että sienten käytön lisääminen tekee hyvää yleiselle terveydentilallemme. On kuitenkin oltava tarkka siinä, että varmasti tunnistaa sienet, joita poimii. 

On kiinnostavaa opetella ja laajentaa aina pikkuhiljaa eri sienilajien tuntemustaan. Ja yhdessä oppiminen se vasta hauskaa onkin!

Suloisia syyspäiviä ja sienestysintoa teillekin armaat lukijani!

Ps. Suosittelen kaikille hienoa dokumenttia sähköherkkien ihmisten elämästä. Sitä voi katsella vielä jonkun aikaa YLE AREENASTA. Ohjelman nimi on Silminnäkijä, Sähköä paossa.