lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuinka oikea homeopaattinen lääkeaine löytyy.




Klassinen homeopatia on mahtava keino kohentaa terveyttä ja vahvistaa elinvoimaa. Se onnistuu silloin, jos hoidettavan kulloiseenkin tilaan löytyy sopiva homeopaattinen aine.Tämä lääkeaine pystyy antamaan elimistön sähkömagneettiselle kentälle sopivan impulssin, joka johtaa tuon kentän vahvistumiseen. Kun elimistön energiakenttä on tasapainottunut ja vahvistunut, solutason toiminnatkin alkavat korjaantua.

 Enpä malta olla muistuttamatta jälleen kerran, että aine on vain energian toisenlainen olomuoto. Albert Einstein tajusi tämän ja mullisti käsityksemme maailmankaikeudesta. Aine ja energia voivat siis muuttua toisikseen. Toisaalta sähkömagneettiset kentät vaikuttavat myös materiatason aineisiin ja tapahtumiin. Mutta aiheesta enemmän aiemmissa ja ehkäpä myös tulevissa postauksissani.

Olen kirjoittanut myös siitä, miten Samuel Hahnemann löysi eräitä elävissä olennoissa vaikuttavia merkittäviä lainalaisuuksia. Yksi tärkeä havainto oli, että SAMANKALTAINEN PARANTAA SAMANKALTAISEN, varsinkin, kun siirrytään jo kemian puolelta fysiikan ilmiöihin eli sähkömagneettisten kenttien toiminnan ja  energian alueelle. Kun aineita laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistelemalla, aineen informaation havaittiin kuitenkin säilyvän, sittemmin siirtyneenä siis energeettiselle tasolle välittäjäaineen yhteyteen.

Hahnemann havaitsi, että mitä vaivoja ja oireita sekä tuntemuksia tietty aine pystyikin terveelle koehenkilölle aiheuttamaan raa'assa perusmuodossaan, niin juuri niitä samoja vaivoja ja olotiloja tuo aine pystyi vastaavalla tavalla sairaalta parantamaan. Ja tuo parantava vaikutus vain voimistui, mitä enemmän ainetta laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistamalla...Jopa niin pitkälle, että alkoholi, vesi- tai sokerilaimennoksessa ei lopulta voinut olla enää molekyyliäkään tuota vaikuttavaa ainetta. Monilla aineilla tuo parantava vaikutus tulikin esiin vasta homeopaattisesti laimennetussa muodossa. Joillain, esim sepialla, vaikutusta näkyi jo perusainetasolla.

Koehenkilöillä testattujen aineiden määrä on vain lisääntynyt lisääntymistään ja on nykyään jo varsin kattava. Myös homeopaattinen kliininen tutkimus ja potilastapausten kirjaaminen on tuonut jatkuvasti lisätietoa.   Homeopatian lainalaisuudet ovat jatkuvasti saaneet myös lisävahvistusta.


 Kuten jo Hahnemann varoitti, kaikki eivät noudattaneet silloin eivätkä noudata nykyäänkään näitä aineita käyttäessään jo alunperin havaittuja parantamisen lakeja ja lainalaisuuksia.  Monet alalla toimivat käyttävät homeopaattisia lääkkeitä  koululääketieteen  lääkkeitten tai yrttilääkinnän tavoin.
Tällainen toiminta on haitallinen virhe, jota tulen jatkossakin aika ajoin käsittelemään eri kanteilta. Homeopatian perustaja Hahnemann kielsi opetuksissaan täysin esim usean homeopaattisen aineen yhtäaikaisen käytön ja tässä klassisen homeopatian noudattajat pysyvät aina tarkkoina. (mikäli ovat aitoja klassisia homeopaatteja) kuten esim Kent, Vithoulkas jne. 

Homeopaattiset aineet toimivat energeettisellä tasolla ja siksi niitä on käytettävä energeettiset paranemisen ja parantamisen lainalaisuudet mahdollisimman hyvin tuntien ja niitä kunnioittaen. Kun vaikutetaan suoraan ihmisen elinvoimaan, tulee aina säilyttää nöyrä ja tarkkuuteen pyrkivä asenne. Ollaan isojen asioitten kanssa tekemisissä. Minkäänlainen hutilointi ei käy laatuun ja tämä tulee sitä tärkeämmäksi, mitä korkeammilla potensseilla toimitaan.


Kuinka sitten tarkkaan ottaen päätyä tuohon juuri kulloiseenkin tilanteeseen sopivaan aineeseen? Akuutteja ja kroonisia tiloja lähestytään hieman eri kantilta, mutta nyt aluksi en aio puhua niinkään esim ärhäkän influenssan hoidosta tms akuutista tilasta, vaan kroonisemman tilan hoidosta.

Tämä on laaja kysymys ja aihetta voidaan lähestyä monin tavoin ja eri homeopaateilla metodit, miten ihmistä ja hänen tilaansa lähdetään lähestymään, vaihtelevat jonkun verran. Kaiken etsimisen päämäärähän joka tapauksessa on löytää aine, jonka tuottama tila koetilanteessa terveelle vastaa siis nyt tämän hoidettavan ihmisen tilaa. Ihmistä tulee tarkastella kokonaisuutena! Sairastunut ihminen on aina tietyssä enegiatason häiriötilassa, jota kannattaa sopivalla aineella lähteä tasapainottamaan.

Mistä sitten voimme tietää mikä tila on kyseessä? 


Oireet johtavat meidät oikean aineen luo! Etsintä muistuttaa salapoliisin työtä. Kuka eli tässä tapauksessa mikä tila lymyää kaiken takana. Tavoitteena on löytää aine, joka vastaa mahdollisimman hyvin karakteristen (huomiota herättävien) oireitten kokonaisuutta. Eli tietty homeopaattinen aine vastaa aina tiettyä häiriötilaa ihmisellä. Sama häiriötila esiintyy eri potilailla eri tavoin kuitenkin niin, että aineen punainen lanka sen perusluonne on näkyvissä.

Niinpä yhdellä Pulsatilla-tilassa olevalla potilaalla voi olla itkuisuutta, masennusta, nivelkipuja ranteissa ja janottomuutta sekä inhoa rasvaista ruokaa kohtaan. Toinen Pulsatilla potilas taas kärsii ristiselän vetävän pistävistä kivuista, ruoka-aineallergioista ja kahvi huonontaa yleisesti voimakkaasti hänen oloaan. Kumpikin kertoo oireidensa vaihtelevan suuresti, niistä on vaikea löytää selkeitä säännönmukaisuuksia. Molemmat ovat toisista tukea hakevia luonteeltaan.  Varsinkin toinen heistä on välillä hyvin tuittupäinen. Niin... kaksi melko erilaista tapausta, mutta kumpikin heistä voi olla tarkasti tutkistellen Pulsatilla-tilassa ja saada tästä aineesta huomattavaa apua terveydentilaansa.

Aidossa homeopatiassa ei voida rutiininomaisesti määrätä aina tiettyjä aineita selkäkipuun ja tiettyjä päänsärkyyn ja tiettyjä masennuksen. Niinpä kaksi päänsärystä kärsivää saa yleensä ihan eri lääkkeet keskenään ja taas kaksi sinänsä eri vaivoista kärsivää voi saadakin saman nimisen aineen. Tämä on tyypillistä aidolle klassiselle homeopatialle, missä ei ole mitään sijaa rutiininomaisille standardiratkaisuille. Ihminen nähdään ja tutkitaan klassisessa homeopatiassa aina yhtenä kokonaisuutena!


  Jos kaivaudutaan oikein syvälle voidaan sanoa, että homeopatiassa tarkoituksena on löytää aine, joka vastaa potilaan häiriintynyttä ajattelu-tai tunnetilaa. Homeopaatti Rajan Sankaran puhuu perusharhakuvitelmasta, joka on terveestä ajattelu-ja olotilasta vääristynyt henkilökohtainen hallitseva olotila tai tunne kaiken taustalla.

Sankaran määrittelee parustavaa laatua olevan harhakuvitelman näin: " Basic Delusion = The most basic feeling of the person, his false view of the situation which explains all his other feelings and expressions."

Oikeaan lääkeaineenseen voidaan päätyä muutenkin, mutta olen itsekin Sankaran tavoin päätynyt siihen ajatukseen, että kaikkein paras keino löytää oikea aine on löytää potilaan sen hetkistä kroonista tilaa vastaava harhakuvitelma ja/tai vääristyneet ajatusrakennelmat ja mieltä vaivaavat häiritsevät olot . Usein löytyy yksi potilasta vaivaava pääolo ja lisäksi muitakin perustuntoja, josta saa hyvin kiinni ja siitä se lähtee.(Lääkeainekokeiluissa terveet koehenkilöt ovat saaneet tiettyjä tuntemuksia ja vaivaavia tunnelmia juurikin tietyistä lääkeaineista, joita ovat testanneet. Jokainen ei saa tietenkään kaikkia samoja, mutta aina osa niin merkittävässä määrin ,että on raportoinut näistä nousevista oloistaan ja hallitsevista tunnoistaan.)

Otetaanpa esille joitakin esimerkkejä siitä, millaisia nämä perusharhat voivat olla.  Potilas ei aina kuvaa oloaan täsmällisesti samoin sanoin, vaan homeopaatin on osattava soveltaa  käytäntöön. Esim osalla Thuja-tilassa olevista ihmisistä on lääkeainekokeiluissa todettu olotila:  " Harhakuva, että keho on tehty lasista." Käytännössä tapahtuu harvoin, että potilas kuvailisi oloaan juuri näillä sanoin. Sen sijaan tämä olotila voi saada ilmentymänsä niin , että potilas kertoo homeopaatille, että tuntee olonsa hauraaksi ja varoo (ilman havaittavaa selkeää syytäkin) kovasti toimiaan, ettei vain mitenkään rikkoisi itseään. Potilaalla voi olla olo,ettei hän kestä juuri mitään.

Thuja-potilaista osa kehittää myös olon kuin he olisivat syyllistyneet johonkin rikokseen. ( Delusion: Anxiety of conscience,as guilty of a crime.) Nämäkään sanat eivät usein tule kirjaimellisesti näin potilaan kertomuksesta, vaan olotila täytyy kyetä hahmottamaan potilaan sanoista.

Joku aika sitten eräs Thuja-tilassa ollut hoidettava lausahti : "Minua vaivaa, koko ajan tunne kuin olisin tehnyt jotain väärää, vaikken olekaan tehnyt. Koko ajan on kauhean syyllinen olo." Erityisesti tämän ja parin muun päätuntemuksen avulla päädyin ( repertoituani eli etsittyäni Kentin laajasta oirehakemistosta) tutkailemaan Thujaa sillä silmällä. Potilaan tilanne löytyikin lääkkeen tunnuspiirteistä erittäin kattavasti. Jopa niin hyvin, että Thuja-otsikon alle kuuluviksi oli kuvailtu pieniä yksityiskohtaisia, erikoisia asioita, mitä potilas ei ollut edes alunperin maininnut, mutta ottikin ne vielä esille jo kun olin päätynyt kyseiseen aineeseen. Viime aikoina tällaisetkin hänen nuorempana kärsimänsä vaivat olivat nyt tulleet taas jossain määrin esiin. Ja näitten aika spesifisten vaivojen löytyminen Thuja-otsikon alta vain vahvisti valinnan oikeaan osumista entisestään.


 Yleensä toimin siis niin, että etsin Kentin Repertorysta ja muista hakemistoista, mihin lääkeaineisiin potilaan tunnot ja olotilat viittaavat. Sen jälkeen vertailen Materia Medica-teoksista eli laajoista lääkeaineitten kuvailuteoksista aineita toisiinsa ja tutkin mikä aine on kyseessä. Lisäksi tarkistan aina myös painotetusti miten hyvin muut oireet sopivat kokonaiskuvaan. Mutta tärkeintä on , että lääkkeen ydin, ja potilaan tilan ydin  täsmäävät.

Mikä on se, mikä ihmistä ajaa eteenpäin ja saa toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Mitkä ovat hänen syvimmät halunsa , toiveensa ja pelkonsa... ja siis, koska yritetään hoitaa häiriintynytttä tilaa, millä spesifillä tavalla nämä kaikki asiat ovat häiriintyneet. Koska kukaan ihminen ei ole täysin terve, niin yleensä on aina kaivettavissa esiin joku yleinen vääristymätaipumus ajattelussa ja se siis johtaa tuon tilan jäljille.

Tässä joitain ihmisen tilaa kuvaavia perusharhakuvia pieneksi näytteeksi:

Delusions:
feeling of being alone in the wilderness
delusion everything is new
delusion, fancies he has suffered wrong
delusion laughed at 
delusion, his friends have lost all confidence in him
delusion, fancies herself lost
delusion, he is unfortunate
delusion, despised, that he is
delusion, noble, that he is
 Ja näitähän on satoja...


Itse nykyisin yhä enenevässä äärin pyrin metsästämään näitä perusharhakuvia (delusions), jotka kuvaavat hyvin syvästi ihmisen tilaa. Käyn kuitenkin kaikki muutkin oleellisiksi katsomani asiat laajasti läpi, vaikka hyvin nopeasti pääsisinkin joskus tilan ytimeen. (Kun on vuosia tehnyt tätä, on oppinut paljon ulkoa aineista ja niiden ominaisuuksista ja se helpottaa jo huomattavasti, koska osa työstä tapahtuu jo omassa päässä ennen kuin on avannut eteensä vielä yhtä kirjaakaan.)

Jos mikään perustunto tai harhakuva ei nouse hyvin selvästi esiin tai homeopaatti ei ole edes oppinut niitä metsästämään, niin klassiseen homeopatiaan kuuluu myös muitakin eri tapoja aloittaa tilan tarkastelu.

Seuraavaksi kuvaan tiivistetysti yhtä hyväksi havaittua linjaa, jota itsekin usein käytän delusion-juttujen jahtaamisen lisäksi. Tai sitten niiden voidaan kyllä ajatella myös sisältyvän seuraaviin kohtiinkin. Usein vain nämä pääharhakuvat johdattavat tosi nätisti ja suoraan oikean aineen luo. Sekä lääkkeessä että potilaan tilassa ydinongelma ja -tunnot ovat juuri ne tärkeimmät asiat tajuta päätyäkseen oikeaan aineen valintaan.


Kaikki alkaa siitä, että homeopaatti tekee haastattelun ja tarkkailee myös muita havaittavia piirteitä hoidettavasta.
Haastattelussa kysytään mm seuraavista asioista vaihdellen tarpeen mukaan:

Henkiset ja mielialaoireet(esim pelot, suru, kiihtyneisyys, ärtymys, puheen tuotto, keskittymiskyky jne)

Kehon yleisoireet: Modaliteetit, jotka koskevat koko ihmistä, esim. miten seuraavat vaikuttavat, huonontavatko vai helpottavat oloa: lämpötila (kuuma,kylmä jne), suhde raittiiseen ilmaan, sää, liike,lepo, vuodenaika ja perioodisuus, asento, mukana seuraavat eli sequale-oireet yms)

Vastenmielisyydet ja mielihalut (himot) sekä sietämättömyydet ruokien ja juomien suhteen

Eritykset, jotka eivät ole vain paikallisia ,yleistyneitten ihottumien eritykset ja paikallistenkin eritteiden yleiset ominaisuudet (esim syövyttävät,haavoittavat eritteet tai tahmeat tms)

Iho-oireet (kutinat, parantumattomat haavat ja yleistyneet ihottumat)

Unioireet jne




Hahnemann  jakoi oireet neljään pääluokkaan:

I    Huomiota herättävät eli karakteristiset yleisoireet 
II  Karakteristiset lokaalioireet
III Tavanomaiset yleisoireet
IV Tavanomaiset lokaalioireet

Potilaan oire on siis joko tavanomainen (common) tai karakteristinen (peculiar) ja samalla myös joko
yleisoire (general) tai lokaalioire (particular).

Luokat I ja II ovat Hahnemannin mukaan ratkaisevat ja luokat III ja IV toimivat lähinnä reservinä siltä varalta, että kahteen ensimmäiseen luokkaan ei löydy aineistoa. Ne voivat auttaa myös hienosäädön kohdalla.




 Karakterististen yleisoireiden painotusjärjestys kroonisissa sairauksissa:

1 mielialaoireet
2 yleiset tunetemukset ja modaliteetit, jotka koskettavat potilasta kokonaisuudessaan
3 vastenmielisyydet, himot ja sietämättömyydet
4 eritykset, jotka ovat luonteeltaan yleisiä
5 seksuaalioireet, jos niillä on erittäin voimakas vaikutus potilaaseen
6 unioireet, häiriöt unessa, nukkumisasennot, jotka ovat karakteristisia, unen aikainen erityinen käyttäytyminen
  

Kaksi päätapaa valita lääkeaine:
Oireistosta riippuen: 

A Yleisestä oireistosta paikalliseen:
Tehdään tapauksen painotettujen yleisoireiden perusteella esivalinta.
Hienosäädössä otetaan paikalliset oireet mukaan ja katsotaan, mitä ainetta kokonaiskuva parhaiten vastaa.

B Erittäin huomiota herättävästä lokaalioireesta edetään kohti yleistä
Jos  löytyy todella huomiota herättäviä paikallisoireita, ne katsotaan jopa yleisoireita tärkeämmiksi.
Repertorisointi aloitetaan tällaisessa tapauksessa (niin akuuteissa kuin kroonisissakin tiloissa) karakteristisista paikallisoireista . Lopuksi on välttämätöntä tarkistaa, sopiiko aine, joka olisi tyrkyllä, yleisoireisiin. Jos yleisoireet ovat valituksi harkittavan aineen kanssa ristiriidassa, aine ei ole oikea. Etsimistä täytyy silloin jatkaa.

Yleissääntönä voidaan sanoa,että valittaviksi oireiksi aineen etsinnässä tulee valita sellaiset ilmiöt, joilla on huomiota herättävä suhde sairaustapaukseen ja ilmiön olisi hyvä olla mahdollisimman poikkeuksellinen.

Tavanomaisia oireita esiintyy sekä lääkeainekokeiluissa että sairaudentiloissa liian usein, eikä niitten avulla pysty täten erottelemaan oikeaa lääkettä.

Kroonisissa sairaudentiloissa yleisoireille annetaan aina erityinen painopiste. ne ovat oireita, jotka eivät ole enää yleensä välittömässä yhteydessä pääsairauteen, mutta ne ovat sen sijaan juuri sairaalle ihmiselle erityisiä ja ominaisia.

Akuuteissa tapauksissa hoidettavan ihmisen paikallinen pääoire otetaan keskeiselle sijalle ja siitä pyritään muotoilemaan täydellinen oire. Tämä muodostuu tekijöistä, jotka ovat laukaisseet oireet, tarkasta paikasta ja mihin sen vaikutus säteilee, tuntemuksen laadun kuvailusta, modaliteeteista ja oireista jotka tulevat mukana. Akuutissa sairaudessa viimeksi syntyneet oireet ovat  "oireita, joiden vitaliteetti on kaikkein suurin." (Boger)
Ne viittaavat kaikkein vahvimmin hoidossa sillä hetkellä tarvittavaan aineeseen.

Klassinen homeopatia on kiehtova ja harjoittajaltaan täyttä keskittymistä vaativa, antoisa ja parhaimmillaan erittäin tuloksellinen parantamistaito. Suunnitelmissani on tarkastella aihetta tulevaisuudessa vielä lisääkin. Rakastan homeopatiaa!


Kuvat ovat Viltsun filmirulla-blogin satoa. Kiitos Viltsu! :)

Lähteet: Samuel Hahnemann: Paratamistaidon Organon, Rajan Sankaran: The Spirit of Homeopathy, Thomas Genneper / Andreas Wegener (toim.) : Homeopatian oppikirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti