Täyteläistä kesää!

Kevät ja kesä, ah! Ne saavat minut todella eloon! Luonto herää kukoistukseensa ja minä herään nauttimaan toden teolla. Nautin jo alkukevään tuoksusta, ensimmäisistä vihreistä versoista, nupuista, lupauksesta tulevasta. Ja kun kasvu oikein alkaa, olen jo ihan huumaassa luonnon elinvoimasta. Joka aamu ryntään  ensimmäisenä ulos, satoi tai paistoi. Vedän syvän henkäyksen raitista ilmaa. Olen yhtä aikaa rentoutunut ja aistit valppaina. Valppaana huomaamaan ne kaikki pienet muutokset, uudet vivahteet kukkivan pihan, vehreän puutarhan, lähimetsän tuoksuissa. Elän ja hengitän luonnon hurmaa.

Ennen kuin tulimme tänne, kotiimme, seutu oli metsää. Mieheni kaatoi tarvittavat puut. Yhdessä päätimme jättää pienen metsikön puutarhamme yhteyteen. Sitten tuotiin maa-aineksia ja multaa. Niin talon nousun ohella alkoi puutarhamme hahmottua.

 Tiesin heti alussa, että pihamme tulisi olemaan kaikista kemikaalimyrkyistä vapaata, ehtaa luomualuetta. Pihamme on monin tavoin luonnonmukainen muutenkin. Kasvit ryöppyävät meillä monilajisina yhteisöinä kuten koskemattomassa luonnossakin.. Laajat alueet ovat niittymäistä kasvustoa,  maanpeiteperennoja, ahomansikkakumpareita sekä kestäviä perinnekasvisaarekkeita. Näin piha saa pitkälti elää omaa elämäänsä ilman jatkuvan trimmauksen vaatimusta. Koska tykkäämme pelata myös pallopelejä, osa pihastamme on nurmella. Koko ajan olen kuitenkin laajentanut muun kasvuston määrää. Vadelmatkin saavat tontin takaosissa laajentaa reviiriään melkoisen vapaasti. Tälläinen rento, monin tavoin luonnonmukainen puutarha sopii meidän elämäntapaamme.

Ensimmäisenä kesänä tontillamme istutin vapaamuotoisen, monia eri pensas-ja puulajeja sisältävän aidanteen pihamaamme laitamille. Tänä vuonna aidanteen marjatuomipihlajat näyttävät suovan ennätyksellisen runsaan sadon. Nams!

 Omena-, kirsikka-ja luumupuutkin laitoin maahan kasvamaan  mahdollisimman pian. Moninaiset marjapensaat pääsivät omille paikoilleen jo ensimmäisenä kesänä. Myöhemminkin hankin aina aika ajoin uusia pensaita. Tänä vuonna keskimmäiseni, joka on todella innostunut kasveista ja puutarhasuunnittelusta, kannusti minua hankkimaan lisää karviaispensaita ja niihän minä teinkin. Lapsilla on usein hyviä ideoita!

 Kuusiaita on kurottunut jo yli kaksimetriseksi. Osa kuusentaimista haettiin aikoinaan Relletin mailta, poikien mummolasta. Sireenejä, juhannusruusuja ja syvän punaisia pionejakin lähti sieltä silloin jo vuosia sitten matkaamme. Yksi syy, miksi pihani tuntuu minusta niin läheiseltä on varmastikin se, että kaikkiin kasveihin liittyy omat tarinansa ja muistonsa. Jokainen kukka, jokainen puu liittyy niin moneen tapahtumaan, tuhannet sanat, lukemattomat kuvat ja katseet soljuvat taustalla, limittyvät yhteen kertomukseksi meistä, rakkaistani ja ystävistäni.

 Äitini suvun peruja oleva harmaamalvikki kukkii nykyään meillä joka vuosi uljaana ja samalla kauniin herkkänä kuten lapsuuteni kesien pihamailla. Myös isomummun mökin pihalta lähtöisin olevat kurjenmiekat ovat löytäneet meille tiensä. Ajatus sukupolvien ketjusta naisia kukkapenkkiensä kanssa puuhailemassa, samaa kantaa olevia kukintoja ihailemassa tuntuu minusta niin hyvältä. Jatkuvuus on kaunista. Isomummoni oli kansanparantaja, mietin usein hänen eloaan, samoin ajattelen lämmöllä mummoani, joka hoisi minua ja asui kanssamme lapsuuteni monet aurinkoiset vuodet. Rakkaus parantamiseen ja luontoon yhdistää minua moniin esivanhempiini menneiltä vuosilta, niin , oikeastaan jopa vuosisadoilta.

Tämä kevät ja alkukesä on ollut kiireistä, mutta monin tavoin hienoa aikaa. Ennätyksellinen siitepölyvuosi sai aikaan paljon kyselyitä osaisinko helpottaa siitepölyallergioita klassisen homeopatian avulla. Sekä itseni että apua toivoneiden iloksi onnistuin hoitamaan monet monituiset siitepölyallergiat pois päiväjärjestyksestä. En käyttänyt mitään rutiininomaisia patenttiratkaisuja, vaan kartoitin tarkasti kokonaistilanteen ja näin ollen ihmisestä riippuen sopiva, auttava homeopaattinen aine vaihteli. Kuinka iloisia monet olivatkaan, kun pystyivät välttämään antihistamiinit ja kortisonit. Osa ei ehtinyt aloittaakaan niitä ja osa pystyi jättämään allopaattiset lääkkeet homeopaattisen hoidon takia nopeastikin pois.

Muitakin  ilouutisia homeopatian saralla on ollut näinä kuukausina paljon, mutta niistä ehkä toisella kertaa enemmän.

Tänä kevätkesällä minulla on ollut suurena innostuksena tavata paljon ystäviä kerralla ja lauleskella yhdessä. Meillä on ollut jo jonkin aikaa harrastuksena laulaa perheen kanssa yhdessä karaokea ja innostuimme sitten laulamaan isommallakin porukalla useaan otteeseen. Musiikki, laulu ja tanssi ovat niin ihania ja virkistäviä ja vielä, kun siihen yhdistää mukavan seuran, niin mikäs on elämästä nauttiessa!

Alkukesän intohimoihin ovat kuuluneet myös villivihannesten napostelu ja mehustaminen. Viherpirtelöitten surauttelu on meillä edelleen myös jokapäiväistä puuhaa. Nämäkin ilot suo luonto. Esikoiseni ilmaisi eräälle ihmiselle tässä hiljattain, että äiti varmaan riutuisi ilman mahdollisuutta ihailla luonnonkauneutta ja oleskella luonnossa päivittäin. Kyllä se tuntuisikin kieltämättä rankalta, jos joutuisi tarpomaan vain betoniviidakossa. Onneksi monissa kaupungeissakin on sentään upeita puistoja ja rantamia sekä siirtolapuutarha-alueita, joissa vihreään hurahtaneet voivat ladata voimaa. Monet saavat iloa myös   rehevistä parvekeistutuksistaan. Itselleni luontevin paikka asua on talo, jossa on kunnon pihamaat, metsä ihan lähellä, mutta ystävien luokaan ei ole pitkälti. Uiminen on myös yksi intohimoistani ja rakastan yleensäkin vesielementtiä suuresti. Onneksi jokirantaankaan ei meiltä ole pitkälti.

Kesät lapsuudessani kuluivat usein mummolan vehreissä maisemissa joen laulu taustalla, metsämansikoitten maku huulilla. Jo lapsena opin rakastamaan luontoa, vettä, metsiä ja kumpuja, tuulen huminaa puissa, mehiläisten pörinää, raukeita kasteisia aamuja, suloisia suviöitä. Tiedän, ettei tämä rakkauteni katoa koskaan ja kuten rakkautta yleensäkin, tätä haluaa jatkuvasti vahvistaa ja vaalia. Rakkaansa lähellä on hyvä ja levollinen olla.

 Luontoyhteys on minulle tärkeä, kallis asia elossani ja uskonpa, että sitä se on monelle lukijallenikin. Nautitaan täysin rinnoin vuodenaikojemme vaihtelusta, suven hehkusta! Tähän kiihkeään elämänriemuun voi samaistua, näihin herkkiin öihin hiljentyä. On aika nauttia, on aika levätä. On aika elää täyteläistä kesää!