tiistai 15. marraskuuta 2011

Jotain kaunista



On vähän ihmisiä, joitten kanssa voimme olla kaikesta samaa mieltä. Uskoisinpa, ettei oikeastaan yhtään, ainakaan minun kohdallani. Mutta se on myös osa elämän rikkautta. Kohdatessamme toinen toisiamme kuulemme ja tunnemme asioita, jotka herättelevät miettimään, antavat ajatuksillemme virtaa, joskus jopa aivan  uuttakin suuntaa. Toisinaan taas saamme uutta voimaa kulkea siihen suuntaan, johon jo kauan sitten olemme lähteneet kulkemaan, suuntaan, johon todella haluamme kulkea.

Tommy Hellsten on yksi monista ihanista ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut, mutta joiden monia ajatuksia rakastan ja pidän kauniina ja joiden monista ajatuksista olen saanut iloa ja oivalluksia myös omaan elämääni. Oi, sinä painomuste, kuinka oletkaan muuttanut maailmaa!

 Harva ihminen keksii jotain itse täysin ensimmäistä kertaa. Mutta viisaimmat meistä osaavat koota elämän oleellisimpia asioita yhteen. Viisaimmat tunnistavat helmet ja nostavat ne esiin...viisaimmat ovat elämän kauneuden ja hyvyyden mesenaatteja. Siis Tommylta tai ainakin Tommyn kautta:


-Jokainen haluaa syvällä sisimmässään tulla nähdyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi. Rakkaus on meidän jokaisen syvin tarve, joka voi hävittää pelon.

-Meidän tulee uskaltaa asettaa omat rajamme,ettei meitä tallota. Jos emme ilmaise vastustavamme mahdollista huonoa kohteluamme, sisällemme voi jäädä patoumia, jotka aiheuttavat huonoa oloa tai hallitsemattomia räjähdyksiä..

-On hyvä luottaa siihen, että elämä kantaa. Muuten voimme alkaa liikaa hallinnoida elämäämme. Monet ovat lapsena joutuneet kokemaan liian suurta turvattomuutta ja tästä jää sisimpään helposti päällimmäiseksi tehtäväksi huolehtia, ettei niin käy enää koskaan, ettei enää koskaan sattuisi, ei enää koskaan olisi pelottavaa.

  ( Tuli mieleeni, että paradoksaalista kyllä, karttamalla jatkuvasti kaikkia mahdollisesti pelkoa herättäviä tilanteita moni tuleekin päätyneeksi elämään jatkuvassa pelossa. Pelkäämään pelkäämistä ja näin ehkäpä  elämään kunnolla elämättä.)

- Haavoittuvuuden mahdollisuus voi saada meidät suojautumaan ja kontrolloimaan elämäämme liikaa. Voimme reagoida suorittamalla elämäämme kelvataksemme tai voimme pyrkiä miellyttämään kaikkia  olemalla liian kilttejä ja hävittämällä samalla todellisen yhteyden sisimpäämme, aitoon itseemme.

-Voimme kuitenkin tunnistaa nämä taipumukset ja löytää sisimmän identiteettimme. Voimme löytää myös rakkauden itseämme ja muita kohtaan ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

-Mikäli yritämme muuttua vastataksemme ympäristön asettamiin odotuksiin, se ei kanna pitkälle. Ihminen voi muuttua vasta, kun hän itse oikeasti haluaa.

-Ihmisen sisäisen identiteetin tasolla ihminen on eniten totta. Sielukas ihminen kuuntelee myös sitä, mitä hänen sisimmällään on kerrottavana. Elämän syvyys katoaa, jos vain juoksee kuuntelematta. Kannattaa kohdata aidosti sekä itsensä että toiset ihmiset. Monesti me lymyämme maskien takana piilossa itseltämme ja toisiltamme, vaikka kohtaavimpina voisimme paremmin.

-Yhteisöllinen elämäntapa kehittyi vuosisatoja, ei sitä kannata repiä pois.  Yhteisöllisyydessä on voimaa!




Hienoa ja yllättävän aurinkoista marraskuun päivää kaikille! :)


8 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä postauksesta! Hellsteniä itsekin juuri lueskelen ja monta oivallusta on tullut koettua vaikkei kaikesta samaa mieltä voikaan olla, kuten kirjoitit.

    VastaaPoista
  2. Kiitti Ninni!

    Juu, harvoinhan sitä ihan kaikesta voi olla samaa mieltä, mutta Hellstenillä on tosiaan paljon mahtavia oivalluksia!Niitten pohjalta on tullut myös tosi kiintoisia keskusteluja. :)

    VastaaPoista
  3. Jaahas, olet näköjään kirjoittanut osittain samasta aiheesta, jota äsken omassa blogissani pohdin! Luottamuksesta elämään. Kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Pilviharso!

    Niin samantapaisia tuntoja ja ajatuksia meidän ihmisten päässä usein liikkuu...ja eritoten, jos jotkin elämänkokemukset yhdistävät.

    Oli hienoa lukea kirjoituksesi ja huomata monet yhdistävät mietteet ja kiinnostavat pohdintasi. :)

    VastaaPoista
  5. Tommy Hellstenin kirja Pysähdy - olet jo perillä, on arvosteltu blogissani. Se on hyvä.

    Ja sitten oli Tommy Tabermann, joka todellakin jätti jälkeensä ison tyhjän tilan vailla valoa, sillä hän oli Valonkantaja kaikeltaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Leena vinkistä, tulen tutustumaan arvosteluusi. :)

    Niin, olen samaa mieltä: Tommy Tabermanin tuotannossa on paljon aivan ihania runoja ja muitakin tekstejä. Olen lueskellut ja ihastellut niitä jo nuoresta.

    Runot voivat vaikuttaa usein todella syvästi ja laittaa monia prosesseja liikkeelle.

    VastaaPoista
  7. Minusta tuntuu joskus, että runo voi suorastaan pelastaa hengen!

    Huomenna tulee kirja, joka kiinnostaa sinua.

    Voisit silti vilkaista Sydänmagneettia;-)

    VastaaPoista
  8. Uskon samoin Leena, varmasti joskus voikin!

    Jaahas :), täältä tullaan sitten taas kyllä lukemaan... Tommyn kirjasta sinulla oli mainio arvostelu ja tuo Sydänmagneettikirjoituksesi oli monella tavalla kiinnostava ja kiehtovakin. Jännittävää, miten monella tavoin ja miten eri syistä me ihmiset voimme vetää toisia puoleemme.Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia.

    Yritin kirjoittaa kommentinkin, mutta jo jonkin aikaa blogger on temppuillut niin, etten ole voinut kommentoida mitään sinun enkä usein Jaelinkaan blogiin. Näkyviin tulee vain sivu jotain koodausta. Toivon mukaan tuo vika menee ohi pian.

    VastaaPoista