Nanohiukkaset ja terveytemme

 Nanohiukkaset ovat erittäin pieniä hiukkasia, niin pieniä, että siinä mittakaavassa materiaalin ominaisuuksien on havaittu muuttuvan verrattuna tavallisiin materiaaleihin. Läheskään kaikkea mahdollisista vaikutuksista ei tiedetä. Nanohiukkasten käyttö on kuitenkin lisääntynyt jatkuvasti ympärillämme. 

Seuraava lainaus Eviran sivuilta määrittelee nanopartikkelit tarkemmin:

"Nanoteknologia hyödyntää nanokokoisia, halkaisijaltaan 1-100 nanometriä olevia hiukkasia eli ns. nanopartikkeleita. Yksi nanometri (nm) on millimetrin miljoonasosa (1 nm = 10 ^-9 m). Nanopartikkelien erityiset ominaisuudet perustuvat niiden suureen pinta- ala/massasuhteeseen ja erityisiin fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin. Nanomittakaavassa materiaalin kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet ovat joko huomattavasti parempia tai täysin erilaisia verrattuna tavanomaisiin materiaaleihin. Nanopartikkelit ja −materiaalit voidaan jakaa niiden fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien mukaan hiileen perustuviin nanopartikkeleihin, dendrimeereihin, metalli-nanopartikkeleihin ja nanokokoisiin mineraaleihin, nanokomposiittimateriaaleihin sekä biomolekyyleihin ja muihin biomateriaaleihin."

Vesikirppu (Wikipedia)

Joensuun biologian laitoksen tutkija Kukka Tervonen  analysoi vesikirppuja, jotka saivat täyttää itseään pikkulevien ja alkueläinten lisäksi myös pallohiilellä eli nanohiukkasella nimeltä fullereeni. Se on teollisuudessa yleisesti käytössä oleva partikkeli.
(Itä-Suomen yliopisto- Nanopartikkelit)

Tervonen kertoi tutkijaryhmän havainneen, että fullereeni aiheutti yksittäiselle vesikirpulle akuuttia toksisuutta vasta suurilla altistuspitoisuuksilla. Kuitenkin jo hyvin pienille pitoisuuksille altistuessaan vesikirput täyttyivät fullereenilla. Pitkäaikaisvaikutuksista on tämän tutkijan mukaan vaikea sanoa vielä paljoakaan, mutta on jo havaintoja, että pitkään kyseiselle aineelle altistuneilla vesikirpuilla on ongelmia lisääntymisessä ja kasvussa. Koska tämä nanohiukkanen kasaantuu tehokkaasti ravintoketjun alkupäässä olevaan vesikirppuun, voidaan olettaa, että sen pitoisuudet kasvavat  ravintoketjun yläpäässä olevilla petoeläimilläkin nopeasti.

Nanohiukkasilla on suuri pinta-ala suhteessa kokoon ja se lisää niiden reaktiivisuutta. Näin ollen niitten käyttäytymistä on vaikea ennakoida niiden joutuessa kosketuksiin muitten aineitten kanssa. Nanopartikkeleitten luonteeseeen kuuluu myös se ikävä piirre, että kerran päätyessään jonnekin niitä ei saada sieltä pois.

Osa tutkijoista ei pidä nanopartikkeleita vaarallisina, kasvava joukko tutkijoista taas pitää niitä suurena uhkana ympäristön ja ihmisten terveydelle. Nanopartikkeleitten ympäristö-ja terveysvaikutuksia on katsottu parhaaksi alkaa tutkia ympäri maailmaa.

Jari Koponen toteaa kirjoituksessaan Näkymätön uhka NANOhiukkanen mm seuraavaa:

"Pahaan paikkaan, esimerkiksi aivoihin tunkeutunut nanopartikkeli voi olla piilevä aikapommi.
Aivoissa hiukkasesta saattaa muodostua keskus, joka kerää ympärilleen proteiiniplakkia. Säikeiset plakit puolestaan ovat osallisina monissa vaikeissa sairauksissa, kuten dementiaan johtavassa, parantumattomassa Alzheimerin taudissa."

 Koponen selventää lisää mahdollisia riskejä:

"Normaalisti partikkeleissa on kuitenkin epäpuhtauksia tai niihin kiinnittyneitä yhdisteitä, jotka tekevät ne hyvinkin reaktiivisiksi. Ongelmia syntyy reaktiivisten nano-hiukkasten tuottamista suurista määristä happiyhdisteitä, joita elimistön omat antioksidantit eivät pysty neutraloimaan. Hapetusmyrkytys eli oksidatiivinen stressi saattaa johtaa soluvaurioihin ja ne puolestaan keuhkotulehduksiin, verenkiertoelimistön häiriöihin ja moniin muihin vakaviin sairauksiin."

 Aiheesta lisää:
http://www.kemia-lehti.fi/pdf/kem108_nano.pdf

Piidioksidin nanopartikkeleita ( Wikipedia)

Nanohiukkasten vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen ei ole tarkkaa tietoa, mutta havaituista  riskeistä on ollut jo joitain vuosia tutkimustuloksia. Kuitenkin, kaikesta tästä huolimatta, rokotetehtaat ovat menneet laittamaan osaan rokotteista juurikin näitä arvaamattomia nanohiukkasia. Ja kyllä: surullisen kuuluisan, Suomessakin jaetun sikainfluenssarokotteen on kerrottu

sisältäneen nanohiukkasia, tarkemmin sanottuna nanokokoista skaleenia. Kuinkahan suurta roolia nanohiukkaset näyttelivät näissä nyt esiin tulleissa narkolepsiatapauksissa... Vaikea tietää, mutta joka tapauksessa kummastuttaa, miksi suoraan ihmisten suoneen on pitänyt mennä ruiskimaan nanaopartikkeleita, joitten vaikutusten ja käyttäytymisen myönnetään olevan hämärän peitossa.

Japani ja Kiina ovat jo joitain vuosia sitten tuoneet esille tutkimuksia, joiden mukaan nanopartikkelit voivat olla erittäin vahingollisia ihmisten terveydelle ja niitä ei näin ollen todellakaan pitäisi ympätä rokotteisiin. Ja haloo: vaikka täyttä varmuutta terveyshaitoista ei edes olisi, niin eikö jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, että ennakoimattomasti toimivia aineita ei kannata ruiskuttaa ihmisen elimistöön.

Alla olevassa artikkelissa lisää tietoa aiheesta:

http://healthfreedoms.org/2009/09/15/nano-particles-used-in-untested-h1n...


Toivottavasti nanohiukkasten uhka terveydellemme aletaan ottaa vakavasti ja teollisuutta valvovat tahotkin alkavat reagoida. Kaikki tämä luonnoton ympärillämme alkaa olla jo liikaa. Muutoksia tarvitaan.

Valkoposkihanhien kävelyreissu Korkesaaren kallioilla Viltsun nappaamana. :)