tiistai 5. helmikuuta 2013

Joka päivä


Tänään lumiset harjanteet
vetivät minut luokseen.
Tulit liian lähelle,
vaikka olit liian kaukana.
Se ei ole helppoa koskaan.

Halusin ja en,
sillä ei elämä ole ainoastaan yksinkertaista,
vaikka tahtoisit uskoa niin.

Minä tiedän, vaikka koen itseni usein tytöksi.
Olen toisaalta myös nainen
ja sitä me emme voi unohtaa.

Turhan usein et ymmärtänyt minua.
Miksi olisit, enhän itsekään.

Kauneus ei ole kadonnut minnekään.
Se on vain mennyt piiloon.
Löydettäväksi sille, jolle se kuuluu.

Kaikki tulee nykyään liian helposti, menee ohitse ja lähtee,
jälkiä jättämättä.
Vai haluanko vain luulla niin.

Usein jäljet ovat niin orgaaninen osa rakennetta,
ettei niitä jäljiksi tajua.
Vain kasvua ja muotoutumista,
kurottumista valoon, varjojen kavahtamista.
Vain kasvua ja muuttumista.
Aina ei tiedä, ei erota.

Tuuli puhaltaa lävitseni,sillä minussa on mustia aukkoja.
Niiden vetovoima on tietenkin aivan omaa luokkaansa.
Ne ovat vaarallisia, tosin sangen kiehtovia, tiedän.
Olen aina tiennyt, mikä lienee ongelmaksi laskettava asia minulle.
Tätä en yleensä myönnä.
On selvästikin erilainen päivä.

Haluaisin uskoa jotain enemmän ja jotain vähemmän.
Minulla on taipumus säännöstellä itseäni,
jotta uskaltaisit, jotta et sulkisi itseäsi minulta
tai jotta minä uskaltaisin tai ehkä jotta en uskaltaisikaan.
En tiedä.
En halua, että me nukumme tämän elämän.

Sitä on rakastaa, että valitsee.
Valitsee joka päivä
rakastaa.


6 kommenttia:

  1. Kylläpä tupsahdit esiin sopivasti - Minulla on nimittäin mustikkakeittoa blogissa :D

    VastaaPoista
  2. Hei Rita! Välillä tulee vähän sentään tupsahdeltua esiin, vaikka kovin tekemisentäyteistä on ollut.

    Hih, mustikkaa löytyy täältäkin päin! Nautittiin juuri aamulla porukalla Kuningatarkeittoa - mustikkaa ja vadelmaa stevialla ja inkkarisokerilla makeutettuna. Lapsillekin maistui mukavasti. :)

    VastaaPoista
  3. Hieno runo ja kiva taas nähdä täällä jotain:)

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Yaelian! Kiva, kun piipahdit! Juu, täällä blogissa on nyt välillä
    ollut hiljaisempaa, kun tuolla muussa elossa on ollut kiiruumpaa. Runo teki mieli kirjoittaa ja mukava kuulla, että tykkäsit.

    Aika aikaansa kutakin ja varmaan taas jossain vaiheessa ehdin bloggaamaankin enemmän. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa herkkyyttä ja mietiskelyä runossasi.

    VastaaPoista
  6. Hei Heli! Ilahduttavaa, että koit runoni noin. Taidammepa
    molemmat olla aika pohtivaisia ihmisiä, olen huomannut.
    Rentouttavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista